Paikalliset sodassa

07.05.2021

Uuno Kokon hevosen talvisota

Hevoset niin kuin miehetkin saivat syksyllä loka-marraskuulla v 1939 kutsun armeijaan. Hevosten täytyi olla hyvä kuntoisia. Mukaan länget ja muut valjaat, varsinkin jos talossa oli useampi hevonen. Ainutta hevosta ei otettu. Talon ainoankin miehen oli lähdettävä. Talvisota kesti marraskuun lopusta 105 päivää. Miehet ja suurin osa hevosistakin kotiutettiin huhti-toukokuussa. Valtuudet Uunon hevosen tuontiin Liperistä sai rippikoululainen Arvi M. Hän talutti hevosta polkupyörän ohessa. Hautakankaalla ns Immosen mäessä hevosen pokka petti Arvin vauhtiin. Riistäytyi Arvilta ja porhalti juoksuun. Koti-ikävä oli tietysti kova. Oli puoli vuotta kotoa pois. Hevonen ilmestyi oman tallin ovelle. Uunolla oli hätä, minne se kuljettaja jäi. Saapuihan Arvikin sieltä. Hevonen porhalsi yksin 6-8 km kotiin.

Liperin ”peesto”

Tutjussa niin kuin koko Suomessa sota v. 1939-1940 ja 1941-1944 aiheutti kaikenlaista hankaluutta siviilielämälle ja koko maan taloudelle. Työt oli tehtävä heikoilla voimin. Vanhemmat miehet, varttuneet nuorukaiset ja naiset joutuivat kantamaan suuriman taakan ja vastuun, sekä suru että iloviesteistä. Koska moneen taloon ja perheeseen tuli viesti, että poika, isä tai sulhanen oli antanut henkensä rintamalla isänmaan puolesta.

Liperin sotilailla hyvin monella oli onni palvella Liperin ”peestossa”, joka tunnettiin Liperin patteriston nimellä, jolla oli käytössään 6;n tuuman tykit. Hyökkäysvaiheen aikana v 1941 antaen tulitukea Suomalaisille sotilaille. Asemasodan aikana v. 1941–1944 patteriston sijainti oli Syvärin takana Ostan suunnalla Minovan kylän naapurissa Nikitinskajan kylässä. (Korjattu muistelmissa olevan, lisäliitteen mukaan).  Perääntymisvaiheen aikana v 1944 patteristo tuki perääntyvää jalkaväkeä. Tietenkin patteristo oli edellä jalkaväkeä. Totta kai patteristollakin oli miestappioita, mutta suhteessa vähemmän kuin etulinjan yksiköillä.

Monessa kunnassa miestappiot olivat suuret, koska suurin osa sotilaista palveli etulinjan joukoissa. Kersantti Mikko Matilaiselle (tuolloin sotamies) myönnettiin korkein sodanaikainen tunnustus. Ylipäällikkö Mannerheim myönsi hänelle Mannerheim ristin mitalin, joka oli kovasti arvostettu tunnustus sotilaalle, jota myönnettiin ani harvoille.

Muisto elää

Toki suurin osa Tutjun ja Liperin rintamamiehistä, varsinkin nuoremmat ikäluokat olivat muissakin aselajeissa esimerkiksi jalkaväessä. Miestappiot riippuivat kovin yksikkökohtaisesti ja rintamalohkoittain. Esimerkiksi Karjalan kannas ja Laatokan karjala sekä Ilomantsin alue oli vihollisen taholta painopistealueita, joissa miestappiot olivat suuret. Kaiketi myös vihollisen puolelta kesällä 1944 rauhan tuloon saakka 4.9.1944. Sodissa kaatuneiden muistomerkki on pystytetty ja se sijaitsee Tutjun kansakoulun pihapiirissä. Siihen on merkitty kaatuneiden Tutjulaisten nimet.  

Jatkosodan aikana vuonna 1944 Onttolan lentokentältä Karjalan kannakselle pommituslennolle lähtenyt armeijan pommikone putosi Tutjussa maahan, Huodinsaaren rantaan upoten pommilasteineen saviliejuun.

T. Turunen 7.2.2001

 

Käy tarinan kohdesivulla ja katso siitä tehtyjä tuotteita

Siirry tarinan kohteen sivulle

Lisää tarinoita

Arkea ja iloja 1

04.06.2021

Millaista oli arki aikoinaan? Kuinka arjen keskelle tuotiin iloa? Onnistuiko emännän pussailu kessumälli suussa? Lue muistelmien ensimmäinen tarina aiheesta. Kuvituskuva, Kessua viedään riiheen kuivamaan. Museovirasto, kansantieteen kuvakokoelma

Lue lisää

Tietöitä välirauhan aikaan

28.05.2021

Lue muistelmista Liperi-Tutju-Rääkkylä tien rakentamisesta välirauhan aikaan. Kuinka rakennustyöt aloitettiin, kun koneita ei ollut käytettävissä. Kuvituskuva museovirasto, Historian kuvakokoelma, Karjalan Liiton kokoelma. J.Ruotsalainen

Lue lisää

Ympäristöystävällistä menoa kauramoottorilla

21.05.2021

Muistelmien kuvausta entisajan tärkeimmästä kulkupelistä. Täysin uusiutuvalla polttoaineella kulkevasta "kulkuvälineestä pidettiin hyvä huoli". Kuvassa Suursaaren rahtilaistupa. Matkalaisten majapaikka Pyhäselän ja Jänisselän kannaksella "Tikankannassa". Kuvaaja Otto Kotilainen 1907. Kuva Pohjois-Karjalan museo

Lue lisää

Urheilua aikoinaan

14.05.2021

Lyhyt tarina siitä, kuinka aikanaan into korvasi välineet urheilussa ja peleissä. Taisipa juoksukilpailun voittajakin tulla maaliin "riusan kieli ulkona". Vanhempien asenteet urheiluun olivat ehkä kielteisempiä, työ oli kannattavampaa ajankäyttöä. Kuvituskuva finna.fi

Lue lisää

Elämää ilman sähköä

30.04.2021

Monet emännät kävivät lehmien lypsyssä valona suussa pidettävä palava päre. Idearikkaat henkilöt tekivät karbiidilamppuja itse. Ne olivat vaarallisia käyttäjilleen ja ympäristölleen, koska räjähtelivät, kun ne oli kyhätty peltipurkeista ja kiväärin kuula tai putken pätkä sytyttimenä (suuttimena). Lue tarinaa miten elämä luisti, ilman sähköjä. Kuvassa karbiidilamppu.

Lue lisää

Iloja ja ajanviettoa entisaikaan

23.04.2021

Mikä oli nuorison suosiossa 30-40 luvuilla? Vaan mitäpä tykkäsivät aikamiespojat tehdä aikansa ratoksi? Rikottiinko tanssikieltoa sodan aikaan? Oliko vappumarssilla tunteet pinnassa? Lue nämä muistelmien tarinasta ajalta, jolloin huhu tiekarhun käymisestä Liperin Kirkolla sai kylän sekaisin. Arkistokuva: Poutvaara Matti, Finna.fi - CC BY 4.0

Lue lisää

Yhden perheen selviytymistarina

10.04.2021

Perheen äiti kuoli vuonna 1931, Joensuussa leikkauspöydälle juopuneen lääkärin käsittelyssä. Perheen pojat joutuivat rintamalle reilu 10 vuotta myöhemmin. 11- ja 13 vuotiaat siskot jäivät keskenään tätinsä kanssa pitämään tilaa, jossa työtä riitti. Tämä tarina on kunnianosoitus esi-äideille ja isille, jotka vaikeissa olosuhteissa rakensivat maatamme yhteistuumin!

Lue lisää

Kruununtila 16 Mustalahti (Hirvola)

30.03.2021

Tauno Turusen ensimmäinen kuvaus tilasta, lohkomisista ja omistajista, joiden joukkoon on kuulunut myös kruununvouti. Mukana hänen aikoinaan käsin piirtämänsä kartta, johon olemme jälkikäteen merkinneet myös puretun ladon sijainnin.

Lue lisää
Siirry ostoskoriin (0)